Merituulta

Wellington on tosi kiva ja soma kaupunki, mutta tosi tosi tuulinen!!! Päivä voi olla kuinka aurinkoinen tahansa, mutta kova tuuli pakottaa pitämään takkia päällä. Viihdyin siellä kuitenkin tosi hyvin! Ja vaikka en olekaan mikään suuri museoihminen, niin Te Papa kansallismuseo on kyllä tosi hieno!

Tapasin Wellingtonissa myös kavereita, joihin oon tutustunut aiemmissa paikoissa, mikä oli tosi mukavaa. Törmäsin myös ihan sattumalta tuttuihin joihin oon tutustunut ihan muualla, mikä on ollut aika hauska sattuma!

Ja tässä nyt hieman kuvia kaupungista :)

Jos kävelee lähellä vettä, voi törmätä pieniin runoihin, tässä pari esimerkkiä:

Mutta nyt alkaakin sitten täysin uudet kuviot, tulin tänään laivalla eteläsaarelle, koska mä sain täältä töitä! Työ on vegetable harvest, eli tuun nyt viettämään n. 2kk farmilla vihanneksia poimimassa. Nyt aluksi ainakin salaattia ja parsakaalia.

On aika jännä nyt asettua yhteen paikkaan pitemmäksi aikaa, kun tähän asti sitä on vaan matkustellut ja ollut samassa paikassa muutamasta päivästä yhteen viikkoon. Ja on kyllä jännä nähdä miltä tuntuu kun alkaa ns. normaali arki.

Tuun nyt asumaan alla olevassa talossa yhdessä kolmen ruotsalaispojan (kaikki veljeksiä) ja yhden ranskalaispojan kanssa. Kaikki on tosi mukavia ja rentoja tyyppejä. Pojat sanoivat, että pari ekaa viikkoa on haastavimmat, kun työ on aika fyysistä, mutta siihen tottuu kyllä nopeasti, hope so! Huomenna ensimmäinen työpäivä, saa nähdä miten käy :D

Tuun olemaan kahdella eri farmilla 

Canterburyn alueella. Töitä on maanantaista lauantaihin n. 8-17, eli hommaa kyllä on, mutta lompakko kiittää ja saa tienattua vähän reissurahaa! Yks hyvä puoli ainakin farmilla työskentelemisessä on se, että rahaa ei oikein voi kuluttaa mihinkään kun ei ole mitään missä sitä kuluttaa. Wellingtonissa kun tuli ostettua kaikenlaista ja käytyä kahviloissa sun muuta turhaa :D

Mutta nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna!

Adrenaliinia

Tätä videota ei varmaan sen kummemmin tarvitse selitellä, enjoy! ;)

Oli kyllä ihan mieletön fiilis! Kun hypättiin koneesta oli aika epätodellinen olo, tosi tuulista ja kova meteli, mutta sitten kun laskuvarjo aukesi, tuli aivan hiljaista, vauhti hidastui ja sitten näki ympärilleen ja huhhuh mitkä maisemat! Siinä sitä sitten pystyi vaan nauttimaan maisemista kun sitä pikkuhiljaa leijui kohti maata. Suosittelen lämpimästi! ;)

Nyt olen viihtyisässä Wellingtonissa, ja olen etsinyt täältä töitä ruotsalaisen Fridan kanssa kaupoista ja kahviloista, mutta jos ei nappaa, niin sitten suuntana on eteläsaari! :) 

Big waves and glowworms

Aika menee kyllä vaan niin älyttömän nopeasti! Paikka on vaihtunut farmista upeisiin rantamaisemiin. Niin paljon on taas tapahtunut, että menisi ikuisuus jos tässä alkaisin kaikkea kertomaan, joten tässä nyt tärkein: olen oppinut surffaamaan! Tai ainakin osaan seisoa laudalla :D

Mulla on ollut kyllä ihan mieletön viikko Raglanissa, joka on täällä tosi suosittu surffauspaikka. Asuin Karioi Lodgessa, jossa tapasin paljon ihania ihmisiä joiden kanssa oli tosi kivaa, pelattiin biljardia, käytiin kävelyllä metsässä (joka oli tosi mutainen sateen jälkeen ja joku ihana kasvi kamppas mut ja kaaduin suoraan eteenpäin käsilleni ja saksalainen Peter ei voinut lopettaa nauramista, oli aika huvittavaa :D), ja päästiin saunaan ja ulkoporealtaseen.

Ja itse surffaaminen oli kyllä ihan mieletöntä, välillä oli vähän vaikeuksia aaltojen kanssa, mutta sitten kun sai hyvän aallon laudan alle ja pääsi seisomaan oli kyllä niin siisti fiilis! 

Sää on ollut todella sateinen, ja myös erittäin vaihteleva. Välillä sää vaihtuu kirjaimellisesti 5 minuutin välein auringonpaisteesta tosi rankkaan sadekuuroon ja sitten taas auringonpaisteeseen josta sitten taas sateeseen. 

Raglanin jälkeen menin Waitomo Cavesiin, joka oli kyllä hieno kokemus! Luolat olivat todella hienoja, välillä erittäin vaikeakulkuisia ja piti olla tosi varovainen ettei liukastunut, kompastunut tai kaatunut tai muuten satuttanut itseään. Mutta hengissä selvittiin! Nähtiin myös paljon "glowwormseja", jotka oli kyllä hienon näköisiä. Jälkeenpäin oltiin ihan litimärkiä ja aivan jäässä, mutta kivaa oli!

Tässä harjoitellaan ennen luolaan menoa, kuinka hypätään vesiputoukseen :D

Tänään matka jatkuu Taupoon, ja odotettavissa on toivon mukaan taas uusia ja jänniä juttuja! :)

Aamulypsyllä

Paljon on tapahtunut viime päivityksestä. Toinen viikko Muriwaissa meni melko samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, ja oli tosi mukavaa. Lauantaina otin sitten bussin Aucklandista New Plymouthiin, ja tiistaina aloitin uudessa Wwoofing paikassa yhdessä kahden tosi mukavan saksalaistytön kanssa Stratfordissa.

Tämä Wwoofing kokemus onkin sitten täysin erilainen kuin ensimmäinen. Tällä farmilla on 260 lehmää, jotka lypsätään kahdesti päivässä, eli hommaa täällä riittää. Mä sainkin sitten onnekkaana ensimmäisen lypsyvuoron, joka alkoi mukavasti aamuviideltä.

Kokemus oli kyllä aikamoinen, ensin olin kyydissä kun perheen isä Chris ajoi mönkijällä ja ohjasi lehmät lypsyvajaan. Kun kaikki viimeisetkin itsepäiset lehmät oli saatu oikeaan paikkaan, päästiinkin sitten tositoimiin. Tietty määrä lehmiä sisään vajaan tiiviiseen riviin, lypsykoneet utareisiin, uudet lehmät riviin toiselle puolelle, lypsykoneet irti ensimmäisistä lehmistä ja kiinni toisiin, ja ensimmäisten lehmien utareisiin ruiskutettiin jotain puhdistavaa ja hoitavaa ainetta, lehmät ulos, seuraavat sisälle ja niin sitten jatkettiin n. 1,5h. 

Jos lehmä nosti häntänsä pystyyn, piti reagoida nopeasti ja juosta karkuun, jos halusi välttyä lehmänlanta suihkulta. Mun ei tarvinnut sitä onneksi vielä kokea, ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan :D

Chris kertoi, että näiden lehmien maidosta tehdään mm. Tip Top jäätelöä, joka on tosi suosittu paikallinen jäätelömerkki. Ja klassikkomaku Hokey Pokey on kyllä niiiin hyvää!

Chris ja saksalaiset tytöt Alex ja Nele iltapäivävuorossa, ja hauskaa näyttää olevan ;)

Ruokittiin myös pieniä vasikoita, ja ne oli kyllä aika hauskoja otuksia. Erotettiin myös vastasyntynyt vasikka emostaan, mikä oli vähän surullista katsottavaa. Vasikka laitettiin traileriin ja ajettiin aika pitkä matka vasikkavajaan, ja koko matkan ajan emo juoksi trailerin perässä surkeasti ääntelehtien yrittäen päästä vasikan luokse.

Mutta kokemus oli kokonaisuudessaan kyllä tosi mielenkiintoinen, ja olenpahan nyt oppinut yhden ei niin tavallisen taidon :)

Ja pääsin ajamaan traktoria, how cool! ;)