Mikä joulu?

Miten se aika taas niin nopeasti vierähtää, viime päivityksestä onkin kulunut jo pieni tovi. Työpäivät farmilla ovat olleet melko samanlaisia päivästä toiseen, mutta viikonloput ovat olleet tosi mukavia. Ollaan käyty tutustumassa Christchurchin yöelämään, vietetty yksi kesäyö rannalla nuotion ääressä, tehty pieniä retkiä, rentouduttu ja syöty paljon jäätelöä. 

Ja ei voi kyllä uskoa että on joulu. Kuunneltiin aattona 9h työpäivän jälkeen vähän joululauluja mutta se vaan tuntu niin väärältä kun ulkona on vihreää ja aurinko paistaa. Illalla pomo oli taas järkänny meille barbequen, paljon ruokaa ja olutta ja oli kyllä tosi mukavaa! 

Tänään ja huomenna on vapaata töistä kun on pyhäpäivät, mutta jokaisesta pyhäpäivästä saa 8h palkan vaikkei mitään töitä tekisikään, eli ei paha! Sen jälkeen enää kaksi työpäivää ja sitten mun farmiaika tuleekin jo päätökseen. Lennän sunnuntaina Aucklandiin ja tapaan siellä äidin ja Killen jotka tulee mua tänne moikkaamaan ja matkustellaan sitten vähän yhdessä, tosi ihanaa! :) 

Pahoittelut kun ei ole tällä kertaa kuvia, pitäs kohta saada niitä muilta niin saan niitä tänne sitten myöhemmin, mutta kaikki hyvin ja oon kyllä tosi ilonen kun kohta pääsee taas reissaamaan täydennetyllä matkakassalla :)

Erilaista arkielämää

Kaikki täällä hyvin! Meitä on talossa nyt yhteensä 13, kaksi saksalaista tuli tänne viikko sitten, mutta talo on täynnä joten ne nukkuu niiden campervanissä. Eilen tänne tuli uusi saksalaispoika, ja jotenkin pomolle tuli täysin yllätyksenä ettei sille olekaan enää vapaata sänkyä, joten se joutui sitten nukkumaan teltassa pihalla. 

Työ on sujunut hyvin, ja on ollut mukavasti niitä pitkiä päiviä niin saa hyvin rahaa tienattua. Lauantaina pomo oli ostanut meidän pihalle hienon grillin ja lammasta, makkaroita, hampurilaispihvejä ja paljon muuta ruokaa, jotta voitiin pitää barbeque viikon päätteeksi. Oli kyllä tosi kivaa vaikka sää olikin sateinen ja kaikki aika uupuneita pitkän viikon jälkeen. 

Matkalla töihin kauniissa auringonnousussa. Työt alkaa yleensä 7.30, meillä on 15 min tauko n. 10.30, 30 min lounastauko n. 13.30 ja sitten tehdään töitä niin kauan kunnes hommat on tehty, pisin päivä tähän mennessä on ollut 20.00 asti. 

Minä, Gunnar, Elina ja yksi paikallinen tyttö salaattia istuttamassa, oli kiva päästä kokeilemaan jotain uutta :)

Kaikki niin keskittyneitä eväisiin kun vihdoin on lounastauko!

Yllättävän hyvin oon täällä viihtynyt.  Vaikka työ tuntuukin välillä tosi raskaalta ja väsyttää, niin tuntuu kuitenkin kivalta kun tehdään aina töitä yhdessä porukalla niin aika menee heti paljon nopeammin kun voi jutella siinä samalla muiden kanssa :). Odotan kyllä kuitenkin niin paljon sitä että pääsee taas reissaamaan!!!

Southbridge

Ei voi kyllä uskoa että kuukausi farmielämää jo takana! Viikko sitten muutettiin toiselle farmille Southbridgeen, jonne myös tuli uusia backpackereita töihin. Asutaan täällä nyt 10 henkilöä samassa talossa, jossa on ihanasti vain yksi wc, yksi suihku, yksi keittiö ja kolme huonetta. Tulee kyllä ihan mielenkiintoista nähdä miten tää yhteiselo täällä sitten pidemmän ajan sujuu kun paljon ihmisiä koko ajan ympärillä, eikä tilaa kauheasti ole. Mutta kokemus tämäkin ja kaikki on kyllä taas tosi mukavia :).

Nyt ollaan päästy tekemään vähän eri juttuja, ollaan leikattu kahta eri salaattia, parsakaalia ja sitten mä pääsin istuttamaan parsakaalia istutuskoneessa (en tiedä mikä oikea nimi on) mutta siis traktorin perässä oli tuolit joissa istuttiin ja edessä oli taimia jotka vaan tiputettiin sellaselle pyörivälle lautaselle jossa oli kolot taimille ja kone hoiti sitten istutuksen. Piti kyllä olla nopea sormistaan että ehti laittaa taimen koloon ennen kuin kolo aukesi ja tiputti taimen maahan. Mutta oli kiva taas oppia jotain uutta :)

On niin epätodellista että joulu on tulossa ja lämpötilat vaan nousee, sunnuntai oli niin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Mutta tänään taas on ollut sateista ja kylmää, että tosi vaihtelevaa on. 

Mukavaa joulun odotusta! ;)

Maalaismaisemissa

Tää työviikko oli melko kevyt, pari päivää oli aika lyhyitä (vaan n. 6h kun yleensä siis n.10h) ja lauantai oli kokonaan vapaa. Vaikka onkin ollut mukavaa kun on ollut vapaa viikonloppu, niin kyllä tänne tultiin sitä reissurahaa keräämään niin kyllä niitä töitä haluaa täällä sit kans tehdä! 

Pojat meni viikonlopuksi Christchurchiin, joten meillä ei ollut Elinan kanssa autoa käytössä jolla pääsis ruokakauppaan. Päätettiin sitten lauantaina liftata Kaikouraan, joka on kaupunki n. 40min päässä ja jossa on lähin keskusta ja ruokakauppa. 

Ensin piti siis kävellä 50 min matka talolta isolle tielle, josta saatiinkin kyyti vain 5 min odottelun jälkeen tosi mukavilta pojilta. Takaisin päin tultaessa odotettiin sitten puoli tuntia, mutta sitten viinitarhan omistava mies joka oli menossa hakemaan uusia työntekijöitä Christchurchin lentokentältä otti meidät kyytiin. Oli tosi mukava mies ja hän antoi käyntikorttinsa meille jos jossain vaiheessa tarvitaan töitä niin voidaan soittaa hänelle. On kyllä ollut ihmeellistä miten kaikki ihmiset joihin täällä on törmännyt on ollut niin ystävällisiä ja auttavaisia. Ei sellaseen oo tottunut!

Tänään on pitkästä aikaa ollut aurinkoinen ja lämmin päivä niin käytiin Elinan kanssa kävelyllä ja ottamassa vähän kuvia :)

Oon kyllä viihtynyt tosi hyvin täällä, on ihanaa saada kokea tällasta vähän erilaista arkielämää ja kun kaikki ihmiset on niin mukavia niin mikäs tässä ollessa :)

Ensimmäinen työviikko

Mun farmielämä täällä ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ehdin tehdä töitä kaksi päivää ennen kuin tulin kipeäksi, lepäilin pari päivää ja sitten piti päästä lääkäriin saamaan antibiootteja pitkään jatkuneeseen kurkkukipuun ja jotain muuta lääkettä korviin ja on myös ollut silmätulehdusta, että tosi kiva! Mutta nyt on parempaan toivottavasti menossa, töiden teko tälleen vähän puolikuntosena kun ei nyt oo niin kivaa. 

Mutta tässä nyt lyhyesti vähän viikon tapahtumia: 

Ensimmäisenä työpäivänä tapasin salaattipellolla paikallisen tytön Georgien ja suomalaisen tytön Elinan, jotka kanssa tekee meidän kanssa töitä. Leikataan siis sopivan kokoisia jäävuorisalaatteja pellolta (salaattien täytyy painaa vähintään 350g), laitetaan ne pusseihin ja liukuhihnalle, josta ne menevät isoon traktorin vetämään traileriin, jossa pussit suljetaan ja pakataan laatikoihin. Työpäivät ovat olleet 9-11h, eli pitkiä päiviä. Mutta meitä on kiva porukka täällä töissä, niin kyllä se aika suht nopeesti loppujen lopuksi kuluu :) Ja vaikka työ onkin aina sitä samaa ja välillä tulee vähän pitkästynyt olo, niin kuitenkin on kiva tehdä töitä ulkona ja sää on ollut enimmäkseen tosi hyvä!

Eilen muutin poikien talosta Elinan taloon, jossa nyt asutaan kahdestaan. On aika hauskaa miten kaksi suomalaista tyttöä päätyi peräkkäisinä päivinä samalle farmille täällä. Ja kolmen ruotsalaisen kanssa meillä on täällä pohjoismaalainen enemmistö! On ollut kyllä hassua mutta samalla ihanaa nyt päästä asumaan omaan taloon, jossa on oma huone ja voi hetkeksi vähän pysähtyä, eikä tarvitse olla koko ajan muuttamassa paikasta toiseen ja olla rinkkaa pakkaamassa yhä uudestaan. 

Valitettavasti ei oo vielä paljon kuvia, pitäis kyllä olla koska maisemat on jälleen kerran ihan upeat. Pellolla kun tekee töitä pystyy näkemään sinisen meren, lumihuippuisia vuoria ja kauniita isoja vihreitä kukkuloita. Joka aamu kun ajetaan töihin sitä vaan katselee ikkunasta ulos ja ihmettelee miten kauniiseen paikkaan sitä on päässytkään!

Ja sitten vielä ihanat mustelmat jotka sain molempiin käsiin salaattien pakkaamisesta, kun laatikot piti nostaa pinoihin ja välillä se oli vähän hankalaa :D 

Mutta vaikka sitä onkin täällä keskellä ei mitään, ruokakauppaan pääsee kerran viikossa, eikä tekemistä nyt välttämättä ihan hirveästi ole, niin on tää kyllä hieno kokemus nähdä millasta on elää farmilla ja muutenkin tehdä jotain mitä Suomessa ei koskaan tulisi tehtyä.

Ja sitten vielä tiedoksi, että en jostain syystä pysty vastaamaan kommentteihin, mutta oon niistä aina kyllä tosi kiitollinen! :)

Merituulta

Wellington on tosi kiva ja soma kaupunki, mutta tosi tosi tuulinen!!! Päivä voi olla kuinka aurinkoinen tahansa, mutta kova tuuli pakottaa pitämään takkia päällä. Viihdyin siellä kuitenkin tosi hyvin! Ja vaikka en olekaan mikään suuri museoihminen, niin Te Papa kansallismuseo on kyllä tosi hieno!

Tapasin Wellingtonissa myös kavereita, joihin oon tutustunut aiemmissa paikoissa, mikä oli tosi mukavaa. Törmäsin myös ihan sattumalta tuttuihin joihin oon tutustunut ihan muualla, mikä on ollut aika hauska sattuma!

Ja tässä nyt hieman kuvia kaupungista :)

Jos kävelee lähellä vettä, voi törmätä pieniin runoihin, tässä pari esimerkkiä:

Mutta nyt alkaakin sitten täysin uudet kuviot, tulin tänään laivalla eteläsaarelle, koska mä sain täältä töitä! Työ on vegetable harvest, eli tuun nyt viettämään n. 2kk farmilla vihanneksia poimimassa. Nyt aluksi ainakin salaattia ja parsakaalia.

On aika jännä nyt asettua yhteen paikkaan pitemmäksi aikaa, kun tähän asti sitä on vaan matkustellut ja ollut samassa paikassa muutamasta päivästä yhteen viikkoon. Ja on kyllä jännä nähdä miltä tuntuu kun alkaa ns. normaali arki.

Tuun nyt asumaan alla olevassa talossa yhdessä kolmen ruotsalaispojan (kaikki veljeksiä) ja yhden ranskalaispojan kanssa. Kaikki on tosi mukavia ja rentoja tyyppejä. Pojat sanoivat, että pari ekaa viikkoa on haastavimmat, kun työ on aika fyysistä, mutta siihen tottuu kyllä nopeasti, hope so! Huomenna ensimmäinen työpäivä, saa nähdä miten käy :D

Tuun olemaan kahdella eri farmilla 

Canterburyn alueella. Töitä on maanantaista lauantaihin n. 8-17, eli hommaa kyllä on, mutta lompakko kiittää ja saa tienattua vähän reissurahaa! Yks hyvä puoli ainakin farmilla työskentelemisessä on se, että rahaa ei oikein voi kuluttaa mihinkään kun ei ole mitään missä sitä kuluttaa. Wellingtonissa kun tuli ostettua kaikenlaista ja käytyä kahviloissa sun muuta turhaa :D

Mutta nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna!

Adrenaliinia

Tätä videota ei varmaan sen kummemmin tarvitse selitellä, enjoy! ;)

Oli kyllä ihan mieletön fiilis! Kun hypättiin koneesta oli aika epätodellinen olo, tosi tuulista ja kova meteli, mutta sitten kun laskuvarjo aukesi, tuli aivan hiljaista, vauhti hidastui ja sitten näki ympärilleen ja huhhuh mitkä maisemat! Siinä sitä sitten pystyi vaan nauttimaan maisemista kun sitä pikkuhiljaa leijui kohti maata. Suosittelen lämpimästi! ;)

Nyt olen viihtyisässä Wellingtonissa, ja olen etsinyt täältä töitä ruotsalaisen Fridan kanssa kaupoista ja kahviloista, mutta jos ei nappaa, niin sitten suuntana on eteläsaari! :) 

Big waves and glowworms

Aika menee kyllä vaan niin älyttömän nopeasti! Paikka on vaihtunut farmista upeisiin rantamaisemiin. Niin paljon on taas tapahtunut, että menisi ikuisuus jos tässä alkaisin kaikkea kertomaan, joten tässä nyt tärkein: olen oppinut surffaamaan! Tai ainakin osaan seisoa laudalla :D

Mulla on ollut kyllä ihan mieletön viikko Raglanissa, joka on täällä tosi suosittu surffauspaikka. Asuin Karioi Lodgessa, jossa tapasin paljon ihania ihmisiä joiden kanssa oli tosi kivaa, pelattiin biljardia, käytiin kävelyllä metsässä (joka oli tosi mutainen sateen jälkeen ja joku ihana kasvi kamppas mut ja kaaduin suoraan eteenpäin käsilleni ja saksalainen Peter ei voinut lopettaa nauramista, oli aika huvittavaa :D), ja päästiin saunaan ja ulkoporealtaseen.

Ja itse surffaaminen oli kyllä ihan mieletöntä, välillä oli vähän vaikeuksia aaltojen kanssa, mutta sitten kun sai hyvän aallon laudan alle ja pääsi seisomaan oli kyllä niin siisti fiilis! 

Sää on ollut todella sateinen, ja myös erittäin vaihteleva. Välillä sää vaihtuu kirjaimellisesti 5 minuutin välein auringonpaisteesta tosi rankkaan sadekuuroon ja sitten taas auringonpaisteeseen josta sitten taas sateeseen. 

Raglanin jälkeen menin Waitomo Cavesiin, joka oli kyllä hieno kokemus! Luolat olivat todella hienoja, välillä erittäin vaikeakulkuisia ja piti olla tosi varovainen ettei liukastunut, kompastunut tai kaatunut tai muuten satuttanut itseään. Mutta hengissä selvittiin! Nähtiin myös paljon "glowwormseja", jotka oli kyllä hienon näköisiä. Jälkeenpäin oltiin ihan litimärkiä ja aivan jäässä, mutta kivaa oli!

Tässä harjoitellaan ennen luolaan menoa, kuinka hypätään vesiputoukseen :D

Tänään matka jatkuu Taupoon, ja odotettavissa on toivon mukaan taas uusia ja jänniä juttuja! :)

Aamulypsyllä

Paljon on tapahtunut viime päivityksestä. Toinen viikko Muriwaissa meni melko samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, ja oli tosi mukavaa. Lauantaina otin sitten bussin Aucklandista New Plymouthiin, ja tiistaina aloitin uudessa Wwoofing paikassa yhdessä kahden tosi mukavan saksalaistytön kanssa Stratfordissa.

Tämä Wwoofing kokemus onkin sitten täysin erilainen kuin ensimmäinen. Tällä farmilla on 260 lehmää, jotka lypsätään kahdesti päivässä, eli hommaa täällä riittää. Mä sainkin sitten onnekkaana ensimmäisen lypsyvuoron, joka alkoi mukavasti aamuviideltä.

Kokemus oli kyllä aikamoinen, ensin olin kyydissä kun perheen isä Chris ajoi mönkijällä ja ohjasi lehmät lypsyvajaan. Kun kaikki viimeisetkin itsepäiset lehmät oli saatu oikeaan paikkaan, päästiinkin sitten tositoimiin. Tietty määrä lehmiä sisään vajaan tiiviiseen riviin, lypsykoneet utareisiin, uudet lehmät riviin toiselle puolelle, lypsykoneet irti ensimmäisistä lehmistä ja kiinni toisiin, ja ensimmäisten lehmien utareisiin ruiskutettiin jotain puhdistavaa ja hoitavaa ainetta, lehmät ulos, seuraavat sisälle ja niin sitten jatkettiin n. 1,5h. 

Jos lehmä nosti häntänsä pystyyn, piti reagoida nopeasti ja juosta karkuun, jos halusi välttyä lehmänlanta suihkulta. Mun ei tarvinnut sitä onneksi vielä kokea, ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan :D

Chris kertoi, että näiden lehmien maidosta tehdään mm. Tip Top jäätelöä, joka on tosi suosittu paikallinen jäätelömerkki. Ja klassikkomaku Hokey Pokey on kyllä niiiin hyvää!

Chris ja saksalaiset tytöt Alex ja Nele iltapäivävuorossa, ja hauskaa näyttää olevan ;)

Ruokittiin myös pieniä vasikoita, ja ne oli kyllä aika hauskoja otuksia. Erotettiin myös vastasyntynyt vasikka emostaan, mikä oli vähän surullista katsottavaa. Vasikka laitettiin traileriin ja ajettiin aika pitkä matka vasikkavajaan, ja koko matkan ajan emo juoksi trailerin perässä surkeasti ääntelehtien yrittäen päästä vasikan luokse.

Mutta kokemus oli kokonaisuudessaan kyllä tosi mielenkiintoinen, ja olenpahan nyt oppinut yhden ei niin tavallisen taidon :)

Ja pääsin ajamaan traktoria, how cool! ;)

Wwoofing

Vihdoin pääsin pois Aucklandin keskustasta. Viikko siellä oli kyllä ihan tarpeeksi. Onnekseni sain ihanan Wwoofing paikan Muriwaista, joka on alle tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Ja ei ehditty kauaa ajaa kunnes näin ensimmäiset lampaat, ja sitten niitä oli lisää, lisää ja lisää. 

Mulla oli kyllä tosi hyvä tuuri kun pääsin tänne. Asun omassa pikku talossa yhdessä ranskalaisen Maxin kanssa, jonka kanssa tulin tänne yhtäaikaa. Perhe on todella ihana, ja kaikki muutkin jotka tekee täällä töitä ovat todella ystävällisiä ja hauskoja. 

Teemme täällä Maxin kanssa töitä päivässä 4.5h ja vastineeksi saamme siis ilmaisen majoituksen omassa talossa, jossa on aina ruokaa, ja illalla syömme yhdessä perheen kanssa. Töiden jälkeen olemme saaneet lainata autoa, joten olemme voineet tehdä kivoja pikku retkiä eri rannoille lähiympäristössä.

Asumme Maxin kanssa tuossa vihreässä mökissä lähellä perheen taloa. 

Perheellä on melkoisen uskomaton näköala omalta parvekkeeltaan, kelpaisi kyllä mullekin. 

Oon auttanut täällä rikkaruohojen kitkemisessä, perunoiden istuttamisessa ja kasassa olevien puun palasten levittämisessä ankkalammen ympärille. Työ on ollut helppoa ja mukavaa.

Saatiin suuri vastuutehtävä viikonlopuksi, ankkojen ruokkiminen!

Yhtenä iltana ajettiin Bethells beachiin, ja kuten kartasta näkyy välimatka oli lyhyt, mutta autolla piti tehdä melkoinen mutka. Ja mun kartanlukutaidot ei kyllä kauheesti ole parantuneet ala-asteen suunnistuksesta :D

Meillä oli myös ihana BBQ perheen kanssa, siitä oli aikaa kun viimeksi sai kunnon pihviä! Oli kyllä tosi hyvää. Ollaan syöty täällä kanaa, tulista papupataa tortillojen kanssa, linssejä ja pastaa. On ollut kyllä ihanaa saada kunnon ruokaa, kun ne mun hostellikokkaukset nyt oli mitä oli.

Viikon olen täällä ollut ja tarkotuksena olisi olla täällä vielä toinen viikko. Sen jälkeen ei ole hajuakaan siitä mitä seuraavaksi teen, mutta se tässä onkin jännää kun ei koskaan tiedä minne sitä oikein päätyy :)